Tänään minua kävi haastattelemassa tuttu toimittaja Rauhanpuolustajat- lehdestä ja juttelimme kunnallisesta vaikuttamisesta ja siitä, miten rauhaa voidaan luoda paikallistasolla. Keskustelun lomassa kerroin, kuinka erän kerran juttelin ystäväni kanssa lapsista, rauhankasvatuksesta ja siitä, mikä olisi vaikein asia purra lasten tekemien valintojen suhteen.
– Kyllä vaikeinta varmasti olisi se, jos istuisimme ruokapöydässä ja vastapäätä istuisi kaljupäinen, rasismia ja väkivaltaa ihannoiva oma lapsi, totesi ystäväni vakavana. Yhdyin hänen mielipiteeseensä. Haluan kunnioittaa lasteni valintoja, mutta tuo olisi niin kaukana omasta arvomaailmastani, että pahaa tekisi ja vaikeaa olisi hyväksyä.
Haastattelun jälkeen tulin tietokoneelleni ja järkytyin. Kuulin, kuinka patriooteiksi itseään kutsuvat henkilöt olivat riehuneet Äärioikeisto Suomessa-kirjan tilaisuudessa Jyväskylän kirjastossa. Kirjan ovat kirjoittaneet Mikael Brunila, Dan Koivulaakso ja Li Andersson, joka on valtuustotoverini ja ystäväni. Kyseiset patriootit eivät olleet rauhan merkeissä liikkeellä, sillä uutisten mukaan erästä järjestysmiestä jopa puukotettiin tai viillettiin nujakan aikana.
Pahimman järkytykseni laannuttua ja kuultuani, etteivät ystäväni ole vaarassa, nousi mieleeni Rauhanpuolustajien lehden haastattelu. Miltäköhän näiden patrioottien, yleensä nuorten vihaisten ja väkivaltaisten miesten vanhemmista, isistä ja äideistä tuntuu. Ovatko he ylpeitä jälkikasvustaan ja heidän toimintatavoistaan. Toivottavasti itse osaan kasvattaa omat lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä, kohtelemaan heitä tasavertaisesti ja arvostamaan väkivallattomuutta.
Mirka Muukkonen 