Trokari –romanttinen sankari vai alhainen kuppari

Asun asuinalueella, jolla on hurja maine. Usein törmää keskusteluihin, joissa muistellaan hurjaa Raunistulaa, kuinka täällä on tehty laittomuuksia, tapeltu ja myyty salaa viinaa. Usein jutuissa on jännittynyt, kepeähkö ja hieman romantisoitu ote. Niitä kerrotaan sankaritarinoina. Tarinoista, tapahtumista ja henkilöistä on syntynyt legendoja, joista kerrotaan viihdyttämismielessä juhlissa ja kahvipöydissä. Minustakin niitä on hauska kuunnella.

Hymy kuitenkin hyytyy, kun havahtuu siihen tosiasiaan, että näiden romantisoitujen tarinoiden perinne elää todellista elämää sitkeästi nykypäivänä. Vielä vähemmän naurattaa, kun tajuaa kohteena olevan alueen alaikäiset lapset.  Jokainen varmasti ymmärtää, että 40 volttisen virolaisen viinan myyminen alle 15-vuotiaalle on paitsi laitonta, myös täysin edesvastuutonta.

Tuskin kenellekään tarvitsee saarnata, kuinka alkoholi ei ole hyväksi lapsen kehitykselle ja terveydelle. Oleellisin kysymys onkin, miten reagoimme ja mitä teemme, kun törmäämme tähän ilmiöön.

Kun julkisuudessa nousee esiin tapauksia, kuinka joku lapsi on joutunut vatsahuuhteluun tai muihin ongelmiin välitetyn viinan johdosta, on helppoa liittyä huutokuoroon, että miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen. Tämä on hyvä kysymys. Miksi ihmiset ei puutu, vaikka trokari saattaa olla yleisessä tiedossa alueen asukkaiden keskuudessa.

Syitä on varmasti monia. Osa ihmisistä kokee, että riittää, kunhan asiat selvitetään oman lapsen kesken. Halutaan myös suojella lapsen ja perheen mainetta. Oman lapsen ei haluta  joutuvan tapauksen johdosta lastensuojelun syyniin tai pelätään, että omalle lapselle tulee merkintä papereihin. Kukaan ei myöskään halua, että omaa lasta aletaan kiusata ja muiluttaa, jos tämän vanhemmat narauttaa trokarin. Pelätään myös oman turvallisuuden puolesta tai muiden mahdollisten kostotoimenpiteiden vuoksi. Olo voi olla pelokas, turvaton ja voimaton. Nämä huolet ovat ymmärrettäviä ja inhimillisiä.

Asian toinen puoli on vieläkin karumpi. Jos emme puutu asiaan,  trokari voi jatkaa rauhassa toimiaan. Hän etsii aktiivisesti ja järjestelmällisesti uusia nuoria, joille myydä viinaa ja joiden viikkorahoilla voi tehdä bisnestä. Sillä siitä ei pääse mihinkään: trokari tekee härskisti bisnestä lapsillamme ja hyötyy heistä taloudellisesti piittaamatta lainkaan heidän terveydestään tai turvallisuudesta. Silmien sulkeminen tilanteessa tarkoittaa, että olemme vastuussa, kun seuraava lapsi joutuu vatsahuuhteluun, joutuu humalassa tappeluun tai paleltuu reissullaan. Meidän velvollisuus on puuttua tilanteeseen, jotta yksikään lapsi ei vahingoittuisi.

Meidän on yhteisönä ja vanhempien rintamana oltava rohkeita ja vahvoja näitä ilmiöitä vastaan. Aikuisten tehtävä on suojella lapsia,  taattava heille turvallinen elinympäristö ja nuoruus. On luotava ilmapiiri, jossa uhkailua, kiristystä ja viinanvälitystä ei suvaita. Se on lastemme parhaaksi.

Kolumni, joka julkaistu Turkulaisessa ke 27.2.2013

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s