Demokratiavaje Turun kaupunginvaltuustossa

Tänään aamulla otin yhteyttä kuntaliittoon liittyen maanantaina 25.8. pidettyyn Turun kaupunginvaltuuston kokoukseen.

Käsittelyssä oli todella tärkeä asiakirja Uudistusohjelma 2, jonka avulla johdetaan toimintaa ja taloutta lähivuosina. Olin pyrkinyt perehtymään etukäteen valmisteltuun esityslistaan todella huolella ja käsittelimme sitä useaan otteeseen omassa valtuustoryhmässämme.

Olin hämmentynyt, kun valtuuston kokous keskeytettiin heti avauksen jälkeen ja ryhmien väliset sopijaryhmät päättivät pitää neuvottelun. Kyseiseen neuvotteluun osallistui kaikkien muiden puolueiden edustajat paitsi Vasemmistoliiton, joka ei ole mukana ryhmien välisessä sopimuksessa.

Suhtaudun nuivasti ylipäänsä tällaiseen ryhmien väliseen sopimus-kulttuuriin, jossa merkittäviä päätöksiä tehdään virallisen päätöksenteon ulkopuolella ja josta ne sitten tuodaan enemmistön voimin läpivietäviksi virallisiin päätöksentekoelimiin. Minusta tämä ei tue demokratiaa, heikentää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.

Minusta on todella kyseenalaista, että rvs-osapuolet pitivät neuvottelunsa virallisen kokouksen aikana viivästyttäen kokouksen etenemistä. Mielestäni heidän tulisi kokoontua omalla ajallaan, ei veronmaksajien kustantaman virallisen kokouksen aikana.

RVS-osapuolet toivat valtuuston kokoukseen paperin, jonka he enemmistövoimin veivät läpi. Me Vasemmistoliiton valtuutetut saimme kyseisen paperin haltuumme kesken kokouksen ja pääsimme vasta siellä tutustumaan sen sisältöön. Kyse oli aika laajasta noin 20 kohdan asiakirjasta eli ei mikään kevyt paperi.

Koska emme päässeet tutustumaan ryhmänä paperiin etukäteen, äänestytimme kaikki kohdat ja äänestimme näiden kohdalla tyhjää. Linjamme oli, että otamme ryhmänä kantaa asioihin, kun ne tulee yksittäin päätettäväksi joko lautakuntaan tai valtuustoon esim talousarvio 2015 muodossa.

Meidän ryhmä teki myös esityksiä liittyen koulutoimeen ja hyvinvointitoimialaan. Näistä olimme kertoneet aamun puheenjohtaja toimikunnassa, joka on virallinen päätöksentekoon liittyvä elin.

Kokouksen menettelytavat herätti myös kysymyksen, tietävätkö valtuutetut oikeasti, mistä päättävät. Ei tullut yllätyksenä, että lähikoulujen lakkautusuhka nousi suureen keskiöön kokouksessa. Sen sijaan tarkkaavainen valtuutettumme Elina Sandelin huomasi, että rvs-osapuolet olivat esityksellään korottamassa lastensuojelun leikkausvaatimusta 800 000 eurolla. Tämä on merkittävä summa ja sillä on laajat vaikutukset.

Kysyimme useaan otteeseen, olemmeko ymmärtäneet asian oikein ja kohdistetaanko tämä koko summa tosiaan lastensuojeluun vai myös esim koulutoimeen. Emme saaneet minkäänlaista vastausta. Uskallan väittää, että tämä lastensuojelun 800 000 euron lisäleikkaus tuli monille muillekin rivijäsenille yllätyksenä. Tällainen menettely on mielestäni erittäin huonoa hallintoja ja johtamista.

Näihin asioihin liittyen olen pyytänyt kantaa kuntaliitosta. Kyse ei ole vain minun oikeuksista kaupunginvaltuutettuna vaan myös kaikkien niiden kuntalaisten, jotka ovat minua vaaleissa äänestäneet. Kyse on ennen kaikkea demokratiasta ja kuntalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa päätettäviin asioihin.

Nappikauppaa valtuustossa lähikoulujen nimissä

Turun kaupunginvaltuusto käsitteli maanantaina uudistusohjelma kakkosta eli paperia nimeltä U2. Lupaavan nimensä sijaan paperi osoittautuu puhtaaksi leikkauslistaksi.

Etukäteen suurta kohua ja julkista keskustelua oli aiheuttanut lähikoulujen lakkauttamisuhka. Lähikoulut nousivatkin odotetusti parrasvaloihin maanantain valtuustossa. Yksi toisensa perään valtuutetut nousivat pönttöön puolustamaan lähikouluja ja vakuuttamaan olevansa koululaisten puolella.

Suurista puheista huolimatta valtuusto ei saanut selkeästi kirjattua, että lähikouluja ei lakkauteta. Tosiasiallisesti valtuuston enemmistö lopulta linjasi seuraavaa: ”kouluverkosta päätetään kokonaisuutena erillisestä valmistelusta marraskuun loppuun mennessä siten, että huomioidaan lähipalvelulupaus pienimmille koululaisille”. Tämän parempaan tulokseen ei pystytty, vaikka sekä vihreät että demarit julistivat jo ennen kokousta mediassa, kuinka he eivät lähikoulujen sulkemisia hyväksy. Henkilökohtaisesti olin äärettömän pettynyt tähän puolivillaiseen kirjaukseen.

Asia saa lisäksi mielenkiintoisen käänteen, kun tutkii tarkemmin maanantaina tehtyjä päätöksiä. Valtuutettumme Elina Sandelin huomasi jo kokouksessa, kuinka lastensuojelun säästötavoitetta eli leikkaustarvetta nostettiin valtuuston enemmistön tekemällä päätöksellä 2 miljoonaan euroon vaikka esityslistan pohjaluvut olivat vain 1,2 miljoona euroa. Nosto oli hurjat 800 000 euroa.

Kysyimme asiaa useampaan kertaan Elina Sandelinin kanssa valtuustossa emmekä saaneet vastauksia. Kysyin jopa kahteen otteeseen, että onko oikeasti tarkoitus korottaa säästötavoitetta näin rajusti ja minne se tullaan kohdentamaan.

Nämä kaksi asiaa kytkeytyvät toisiinsa siten, että kyseiset asiakohdat yhdistettiin valtuustossa ja kirjauksessa mm tunnustetaan koulujen, varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden merkittävä rooli lastensuojelun ennaltaehkäisevässä työssä.

Merkittävää ja oleellista on nyt se, tullaanko tuo 2 miljoonan euron leikkaustavoite kohdistamaan vain lastensuojeluun vai kohdistetaanko se mahdollisesti osittain koulutoimelle.

On katastrofi, jos koko korotettu summa kohdennetaan vain lastensuojeluun. Silloin voidaan kysyä, pelastettiinko lähikoulut lastensuojelun ja mahdollisesti lastenkotien kustannuksella? Mutta jos leikkaustavoitetta kohdennetaan myös koulutoimelle, on tehty taitava silmänkääntötemppu. Samaan aikaan on suurella kohulla annettu rahaa lähikoulujen pelastamiselle, ja toisella päätöksellä sitä otetaan pois.

Miten tämä homma oikeasti etenee, niin se ratkennee, kun valtuusto käsittelee talousarviota 2015 myöhemmin syksymmällä. Eipä voi kukaan sanoa tylsäksi Turun kunnallispolitiikkaa näillä kuvioilla.

Ja jotta totuus ei unohtuisi lähikoulukeskustelun alle, niin valtuuston enemmistö teki maanantaina koulusektorille miljoonien eurojen leikkauksen ja se kohdistuu avustajien ja opettajien määrään. Surullista, mutta todellista.

Kaupunginvaltuustossa strategia- ja uudistusohjelmat

Viimeinen valtuusto ennen kesälomia käsitteli merkittäviä asiakirjoja. Vaikka moni valtuutettu haikaili jo lomille, niin pitkään jaksoimme puhua ja keskustella. Kokous kesti yli viisi tuntia päättyen vasta puolenyön aikaan.

Strategiaohjelmia monet kiittelivät. Ne ovat oikeastaan aika ympäripyöreitä, mutta siltikin ne luettuaan ymmärtää, miksi toisella puolella salia oltiin tyytyväisempiä asiakirjoihin ja kumpi oli asiakirjojen pohjan laadinnasta vetovastuussa.

Puheenvuorossani harmittelin, kuinka strategiaohjelmissa kautta linjan kaupungin omat työntekijät sivuutetaan aika lailla. Siellä on toki maininta, että henkilöstölle laaditaan oma tavoiteohjelma. Jostain kertoo sekin, että pääluottamusmiehiä ei kutsuttu mukaan strategiapaperin laadintaan. Tyyli ja sävy olisivat varmasti erilaiset, jos me vasemmistossa olisimme pohjan laatijoita.

Harmittelin myös raitiotiehankkeen puuttumista strategiakirjoista. Ohjelman mukaan keskusta-alueelle tulee päästä kaikilla kulkuvälineillä. Päätös ratikasta tehdään kuulemma myöhemmin erikseen. Turku jatkaa siis tältä osin vanhanaikaisella politiikalla. Valtakunnallisesti Tampere sai viime viikolla myönteistä huomiota, kun minihallitusneuvottelut lupasivat kaupungille raiderahaa kaupungin kehittämiseksi. Turku jää tässä kohtaa jälkeen kovimmasta kärjestä kehittyä raidekaupunkina.

Strategiaohjelmien hyväksymisen jälkeen siirryimme käsittelemään uudistamisohjelma kakkosta, joka on vahvasti ristiriidassa strategiapapereiden kanssa. Tämä on tyypillistä turkulaista päätöksentekoa.

Nostin ristiriidan esiin puheenvuoroni alussa. Strategiaohjelmassa on linjaus ”tehostetun ja erityisen tuen oppilaille mahdollistetaan opiskelu myös lähikouluissa.” Samana aamuna oli opetuslautakunta vienyt enemmistöpäätöksellä käytäntöön uudistusohjelma no 1 ja vähentänyt 19 avustajaa. Nyt käsittelyssä ollut uudistusohjelma no 2 vähentää 79 henkilötyövuotta lisää koulusektorilta. Kysyin puheenvuorossani kaupunginjohtajalta vastausta tähän ristiriitaan ja että miten näillä luvuilla voidaan strategian linjaukset ja erityisoppilaiden opiskelu lähikoulussa turvata. Vastausta en tietenkään saanut.

Eräs ongelma Turun päätöksenteossa on, että talousluvut ja toiminta käsitellään erillään. Nytkin valtuuston enemmistö vahvisti suunnitteluluvut ja henkilöstöleikkaukset virastoille ymmärtämättä tai tietämättä, miten ne vaikuttavat käytännön toimintaan. Sosiaali- ja terveystoimea säätelee laki ja velvoitteet hoitaa tietyt palvelut, eikä niitä pääse sivuuttamaan alibudjetoimisella. Tämä on mielestäni äärettömän huonoa johtamista ja palveluiden kehittämistä.

Suhteemme salin vasemmalla laidalla talouteen on erilainen kuin oikealla, tästäkin keskustelimme ryhmässä ennen valtuuston kokousta. Ymmärrämme talouden realiteetit, mutta emme näe talouslukuja ihan niin synkkinä, mitä kaupunginjohtaja ja talousjohtaja eteemme maalaa. Nostimme ainoana ryhmänä esiin myös telakan tilanteen ja mahdollisen omistajavaihdoksen. Toteutuessaan omistajavaihdos toisi tilauksia saman tien telakalle, mikä tulee muuttamaan taloustilannetta merkittävästi. Silloin näin tiukkaa uudistusohjelmaa eli leikkausohjelmaa ei tarvita.

Paheksuimme myös oikeiston tapaa tehdä politiikkaa pitkittyneellä taantumalla. Kokoomus ajaa jatkuvia ulkoistamisia ja laajoja leikkauksia taloustilanteen  varjolla, vaikka heillä ei ole esittää esitystensä tueksi talouslukuja. Ryhmämme puheenjohtaja Li Andersson muistutti, kuinka muualla Suomessa päinvastoin on ulkoistettuja palveluita palautettu omaksi toiminnaksi juuri taloudellisista syistä.

Turussa oikeiston vaihtoehdot annetaan yhtenä totuutena eikä niitä saisi kyseenalaistaa. Li linjasi ryhmäpuheenvuorossaan, kuinka Euroopan laajuisesti ollaan jo ymmärretty, että leikkauspolitiikka ruokkii itseään syventäen talouskriisiä. Tämän vuoksi suhtaudumme nihkeästi oikeiston leikkauslistoihin ja haluamme, että ihmisistä pidetään huolta myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Me haluamme elvytystä, myös kunnallispolitiikassa.

Emme hyväksyneet ”uudistusohjelmaa” vaan esitimme ensin palautusta ja sen jälkeen hylkyä. Hävisimme esityksemme, joten leikkaavan uudistusohjelma tuli voimaan valtuuston enemmistön puolesta. Tämän johdosta heti tänään käynnistettiin yt-neuvottelut, joissa ei siis ole poissuljettu lomautuksia eikä irtisanomisia.

Eurovaalit tänään – äänestä Vasemmistolle meppi

Gallupit ovat povanneet Vasemmistoliitolle kannatusta ja ainakin yhden mepin eli europarlamentaarikon saamista sunnuntaisissa vaaleissa. Vasemmistoliiton lista on täynnä kovia nimiä, ja samaiset gallupit ovat nostaneet kovimpaan kärkeen entisen liikenneministeri, kansanedustaja Merja Kyllösen sekä Vasemmistonuorten puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Li Anderssonin.

Vasemmistoliiton ehdokkaita voit äänestää numeroilla 132-151. Minun ääni meni heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä Li Anderssonille no 134. Jos olet jo minun laillani äänestänyt ennakkoon, niin tänään kannattaa tsempata vielä yksi empivä tuttu vaaliuurnille. Vasemmisto on vahvasti voittamassa vaalit, mutta siihen tarvitaan meidän kaikkien ääni.

Turussa vaalivalvojaisia vietetään perinteiseen tapaan Panimoravintola Koulussa. Klo 20 julkistetaan ennakkoäänet ja silloin on vielä Li Andersson paikan päällä tavattavissa. Tule mukaan voittamaan nämä vaalit!

Muista äänestää tänään sunnuntaina 25.5.2014!

Tässä vielä muutama sivu:
Li Andersson
Vasemmistoliiton ehdokkaat
Vasemmistoliiton eurovaalisivut

Vappu se on naisellakin

Kaupunkilehti Turkulaiseen kirjoittamani kolumni 30.4.2014.

On jälleen aika juhlistaa kevään iloisinta juhlaa, vappua. Luvassa on serpentiiniä, värikkäitä ilmapalloja ja lasten riemua. Munkkeja, simaa ja skumppaa.

Tarjolla on myös perinteisiä vappumarsseja, punalippujen liehutusta ja poliittisia palopuheita, joiden sanomassa nousee hyvin usein esiin teollisten työpaikkojen tilanne, rakentaminen ja perusduunarit eli haalarimiehet. Poliittinen vappu tuntuu edelleen näyttäytyvän hieman jäykkänä, totisena ja hyvinkin miehisenä, mihin naisena on vaikea samaistua.

Vappuna, kansainvälisen työväen juhlapäivänä, tulisi muistaa yhteiskunnassa tehtävä palkaton työ ja sen tekijät. Etenkin naisten ilmaisella työllä ruokitaan perheitä, siivotaan koteja sekä hoidetaan lapsia ja vanhuksia.

Keski-iän kynnyksellä moni nainen tasapainoilee kahden sukupolven välissä. Hoidettavana on ikääntyvät, apua tarvitsevat vanhemmat ja omat murrosikään tulevat lapset. Samaan aikaan työelämässä kilpailu kovenee ja vaatimukset lisääntyy. Nelikymppistä naista revitään eri suuntiin erilaisin vaatimuksin ja odotuksin, ja heidän niskaansa sysätään vastuuta hoitotaakasta. Tällä on merkittäviä vaikutuksia myös työelämään ja työssä jaksamiseen.

Tämän vuoksi olen hämilläni, ja aika ajoin hieman ärtyneenäkin, seurannut oikeiston avauksia siitä, kuinka välittämistä ei voi ulkoistaa valtiolle ja ihmisten olisi kannettava enemmän vastuuta lähimmäisistään.

Kukaan tuskin  oikeasti haluaa ulkoistaa välittämistä valtiolle. Olisi kuitenkin sangen kohtuullista, että meillä olisi toimivat terveys- ja sosiaalipalvelut, mikä helpottaisi arkea ja työssäkäyntiä huomattavasti. Suurin osa tuntemista ihmisistäni pitää erittäin hyvää huolta lähimmäisistään. Usein se huolehtija on nainen. En voi olla pohtimatta, että paljonko sitä vastuuta ja hoitotaakkaa näille naisille tulisi lisätä. Hengiltäkö meidät yritetään saada.

Kulunut vuosi on konkreettisesti opettanut minulle, miten haastavaa ja kuormittavaa on hoitaa toisen ihmisen asioita. Olen työni ohessa soitellut eri virastoihin, varannut labra-aikoja, organisoinut kuljetuksia, raahannut kauppakasseja, lukenut sairaskertomuksia, jakanut lääkkeitä ja nukkunut hiostavalla kumipatjalla sairaalan lattialla. Jonotusta, odotusta, valtakirjoja ja byrokratiaa. Ymmärrykseni ja kunnioitukseni kaikkia omaisten asioitaan hoitavia kohtaan on noussut huikeasti.

Juuri tämän vuoksi vappu on erityisesti meidän keski-ikäisten, arjen pyörteissä  hieman uuvahtaneiden naisten juhla. Erinomaista vappua meille, reissussa hieman rähjääntyneille. Olemme juhlapäivämme ansainneet.

Mirka Muukkonen
Turun kaupunginvaltuutettu (vas)

Valtuustoaloite pitkäaikaissairaiden kotihoidon parantamiseksi

Tänään jätin valtuustoaloitteen pitkäaikaissairaiden kotihoidon parantamiseksi. Samasta aiheesta pidin puheenvuoroni valtuustossa. Aloitteen allekirjoitti meidän vasemmsitoliiton ryhmän lisäksi 5 Perussuomalaista. Tässä aloite nähtäväksenne.

Turun kaupunginvaltuusto/
Valtuustoaloite pitkäaikaissairaiden kotihoidon kartoittamiseksi ja kehittämiseksi

Valtakunnallinen trendi on, että ikäihmisten kotona asumista ja pärjäämistä tuetaan aiempaa enemmän. Tämä vaatii toimivat , ajoissa annettavat ja oikein kohdennetut kotihoidon palvelut. Tämä aloite koskee nimenomaan kotisairaanhoidon kehittämistä.

Monet kotihoidon palvelua käyttävistä iäkkäistä kuntalaisista tarvitsee palvelua ja sairaanhoitoa pitkäaikaissairautensa vuoksi. Sairauden edetessä asiakkaan kunto ja tilanne saattaa vaihdella  merkittävästi jopa viikoittain. Tällöin olisi erityisen tärkeää, että kotihoidossa pystyttäisiin reagoimaan tilanteeseen nopeasti ja puuttumaan potilaan lääkitykseen siten, että vältyttäisiin potilaan siirtyminen raskaiden palveluiden piiriin. Pitkäaikaissairaalla voidaan myös joutua kokeilemaan erilaisia lääkkeitä, niiden sopivuutta ja   annostuksia ennen kuin sopiva lääkitys löytyy.

Tällä aloitteella halutaan kiinnittää huomiota erityisesti pitkäaikaissairaiden kotona selviytymiseen ja kotiin annettaviin sairaanhoidollisiin palveluihin.

Haluamme selvittää,

Mikä on pitkäaikaissairaiden kotiin annettavien palveluiden tilanne Turussa tällä hetkellä. Ovatko ne riittävät ja osataanko niitä tarjota oikeassa muodossa vastaamaan kuntalaisten tarvetta.

Miten pitkäaikaissairaiden kotihoitoa voitaisiin kehittää tai resursseja kohdentaa toisin niin, että pitkäaikaissairaat voisivat halutessaan olla kotona mahdollisimman pitkään ja pystyttäisiin ehkäisemään turhat siirtymiset vuodejaksoille.

Onko kotihoidossa riittävästi lääkäreitä ja sairaanhoitajia tekemään tarvittavia kotikäyntejä.

Turun sosiaali- ja terveystoimi on viime valtuustokaudella tehnyt ulkopuolisen selvityksen terveyspalveluiden käytöstä. Kuinka iso osa palveluiden käyttäjistä on kotihoidon piirissä olevia ikäihmisiä. Mitä johtopäätöksiä selvityksestä on tehty ja mihin toimenpiteisiin ryhdytty.

Vastaako nykyinen johtamisjärjestelmämme ja organisaatiomme kotihoidon ja pitkäaikaissairaiden palvelutarpeeseen ja olisiko organisaatiota syytä tarkastella aivan uudella tapaa.

Turussa 2.12.2013
Mirka Muukkonen (vas)

Raskas vuosi takana

Pahoittelen blogini hiljaisuutta kuluneena vuonna. Vuosi 2013 on ollut äärettömän raskas ja surullinen perheelleni ja lähipiirilleni. Niin se vaan menee, että se on otettava vastaan, mitä elämällä on kulloinkin tarjota. Tänä vuonna se on tarkoittanut sitä, että olen laittanut asiat uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Samalla aika politiikalle on jäänyt vähemmälle.

Kovin opettavainen tämä vuosi kaikessa kamaluudessaan on ollut ja avannut silmiä uudella lailla, minkä varmasti otan opiksi tulevaisuutta ajatellen.

Näiden terveisten myötä kohti loppuvuotta. Toivottavasti ensi vuosi on parempi ja onnellisempi.

Potilasasiamies, sosiaaliasiamies

Minuun on otettu useampia yhteydenottoja Turkulaisessa olleen haastattelun vuoksi ja kysytty, mitä soittajien pitäisi tehdä heidän tilanteessa. Potilasasiamies ja sosiaaliasiamies ovat tahoja, joihin kannattaa olla yhteydessä, jos palveluissa ilmenee ongelmia. He osaavat kertoa potilaan tai asiakkaan oikeuksista ja opastavat tekemään jatkotoimenpiteitä, jos heidän mielestä siihen aihetta ilmenee. Tässä muutama yhteystieto, toivottavasti niistä on apua.

Jos Turun kaupungin terveyspalveluissa tulee ongelmia, niin ota yhteyttä
Turun potilasasiamieheen.

”Asiakkaan opastus
Henkilökohtaisesta käynnistä on aina sovittava etukäteen potilasasiamiehen kanssa. Puhelinaika maanantaista torstaihin klo 9.00 – 11.00 p. 02 262 5959. Hyvinvointitoimialan puhelinvaihde: 02 266 2211. Potilasasiamiehen tavoittaa myös sähköpostitse: potilasasiamies(a)turku.fi”

Vastaavaasti sosiaalietuuksien ongelmista voi soitella sosiaaliasiamiehelle.

”Asiakkaan opastus
Puhelinaika ma – to klo 10.00 – 12.00, puhelinnumero 02 262 6171
Asiakastapaamisesta sovitaan puhelimitse etukäteen. Palvelu on maksutonta. Sosiaaliasiamiehen tavoittaa sähköpostitse osoitteella sosiaaliasiamies(a)turku.fi

Jos taas tulee ongelmia päivystyksessä tai sairaalan puolella (Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri), niin siellä on oma potilasasiamies.
Sähköposti: potilasasiamies(a)tyks.fi

(Korvaa (a) -merkintä @-merkillä).

Alexander Stubb, älä ole pelle

Sosiaalisessa mediassa kuohuu. Somessa kiertää Alexander Stubbin twiittaukseen perustuva viesti: Ulkomaankauppa- ja Eurooppaministerimme reaktio eiliseen puukotukseen: ”voisiko joku kertoa mikä on EUroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please.”

Alexander Stubb, älä tee itsestäsi narria. Sinulta ministerinä kaivataan nyt voimakasta kannanottoa väkivallattomuuden puolesta. Eilinen puukotus ei ollut yksittäistapaus vaan systemaattista väkivaltaista uhkailua, jonka kohteena on yksi Äärioikeisto Suomessa kirjan kirjoittaja, turkulainen kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen varakansanedustaja Li Andersson (vas).

Kuinka pitkään tällaista väkivaltaista uhkailua ja toimintaa aiotaan vielä vähätellä ja sivuuttaa. Toivon, että Sinä et ole yksi niistä raukoista ihmisistä, jotka tähän sortuu. Pelko, mihin tämä kaikki tulee johtamaan, on todellinen. Emme kaipaa ruumiita. Luulisi meidän olevan samaa mieltä siitä, että Suomen on oltava jatkossakin vapaa maa, jossa on mielipiteen- ja sananvapaus, ilman pelkoa väkivallasta.

Väkivaltaa ei pidä hyväksyä keneltäkään

Tänään minua kävi haastattelemassa tuttu toimittaja Rauhanpuolustajat- lehdestä ja juttelimme kunnallisesta vaikuttamisesta ja siitä, miten rauhaa voidaan luoda paikallistasolla. Keskustelun lomassa kerroin, kuinka erän kerran  juttelin ystäväni kanssa lapsista, rauhankasvatuksesta ja siitä, mikä olisi vaikein asia purra lasten tekemien valintojen suhteen.

– Kyllä vaikeinta varmasti olisi se, jos istuisimme ruokapöydässä ja vastapäätä istuisi kaljupäinen, rasismia ja väkivaltaa ihannoiva oma lapsi, totesi ystäväni vakavana. Yhdyin hänen mielipiteeseensä. Haluan kunnioittaa lasteni valintoja, mutta tuo olisi niin kaukana omasta arvomaailmastani, että pahaa tekisi ja vaikeaa olisi hyväksyä.

Haastattelun jälkeen tulin tietokoneelleni ja järkytyin. Kuulin, kuinka patriooteiksi itseään kutsuvat henkilöt olivat riehuneet Äärioikeisto Suomessa-kirjan tilaisuudessa Jyväskylän kirjastossa. Kirjan ovat kirjoittaneet Mikael Brunila, Dan Koivulaakso ja Li Andersson, joka on valtuustotoverini ja ystäväni. Kyseiset patriootit eivät olleet rauhan merkeissä liikkeellä, sillä uutisten mukaan erästä järjestysmiestä jopa puukotettiin tai viillettiin nujakan aikana.

Pahimman järkytykseni laannuttua ja kuultuani, etteivät ystäväni ole vaarassa, nousi mieleeni Rauhanpuolustajien lehden haastattelu. Miltäköhän näiden patrioottien, yleensä nuorten vihaisten ja väkivaltaisten miesten vanhemmista, isistä ja äideistä tuntuu. Ovatko he ylpeitä jälkikasvustaan ja heidän toimintatavoistaan. Toivottavasti itse osaan kasvattaa omat lapseni kunnioittamaan muita ihmisiä, kohtelemaan heitä tasavertaisesti ja arvostamaan väkivallattomuutta.