Tahdon 2013

Tänään on avattu netissä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Klo 10.40 kansalaisaloitteen on allekirjoittanut 22060 suomalaista. Upeaa!

”Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista Suomen nykyinen lainsäädäntö asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Vain nainen ja mies voivat avioitua keskenään. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla pareilla on samat velvollisuudet muttei samoja oikeuksia. Tasa-arvoinen avioliittolaki takaisi jokaiselle oikeuden mennä avioliittoon riippumatta puolison sukupuolesta. Näin kaikki parit olisivat lain edessä yhdenvertaisia.”

Minä allekirjoitin jo aamulla, toivottavasti sinäkin mahdollisimman pian. Kansalaisaloitteen allekirjoittaminen käy helposti netissä pankin tunnuksilla.

Aloitteen voi käydä allekirjoittamassa täällä.

Terveiset puoluevaltuustosta

Lauantaina pidettiin Helsingissä tämän kauden viimeinen puoluevaltuuston kokous yksipäiväisenä. Matka Helsinkiin oli monivaiheikas ja antoisa. Oli hienoa päästä vielä kerran tapaamaan tuttuja tovereita ennen kesällä pidettävää puoluekokousta, jossa valitaan puolueelle uusi puheenjohtajisto, puoluehallitus ja puoluevaltuusto.
Viikonloppuun mahtui kaikenlaista tapahtumaan. Menomatkalla vastaantulevan junan peurakolari ja korvaava bussikuljetus Helsinkiin, myöhäinen iltapala Kalliolaisessa kuppilassa seuranani viehättävä kansanedustajaystäväni Aino-Kaisa Pekonen ja naapuripöydässä istunut presidenttipari Tarja ja Pena. Pääsin myös testaamaan eduskuntatalon torkkupeittoa kokoustauolla. Parhautta oli tietenkin toverit ympäri Suomea. Vasemmistoliitto on todella värikäs ja moniääninen puolue erilaisine vaikuttajine ympäri Suomea. Kerrassaan upeita ihmisiä ja persoonia.
Puheenvuorossani kiitin aluksi kuluneesta kaudesta. On ollut hieno kokemus päästä vetämään puoluevaltuuston kokouksia, vaikuttamaan puolueen linjauksiin ja verkostoitumaan ihmisiin. Kun Turussa käsiteltiin ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa, otin yhteyttä kansanedustaja ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Erkki Virtaseen ja varmistelin, mitä vanhuspalvelulain valmistelun henki onkaan ollut.
Esiin nostin punavihreän politiikan, josta paljon puhutaan meidän asiakirjoissa. Nyt meillä on näytönpaikka, mitä se tarkoittaa käytännössä, nimittäin Turun telakka. Roikumme jatkuvasti löyhässä hirressa ja tilauksesta toiseen. Mitkä ovat Vasemmistoliiton linjaukset ja vaihtoehdot Telakan tulevaisuudelle. Toimia voi monella tapaa ja monella eri tasolla. Meidän on osattava tehdä kauaskantoista politiikkaa, meillä pitää olla näyttöä toiminnasta. Kriisi ei vielä ole ohi.
On myös ymmärrettävä ihmisten alueellinen hätä uhkaavasta työttömyydestä. Kyse ei ole vain kypärämiehistä telakalla, vaan myös heidän vaimoista, meidän naapurinnaisista ja heidän perheistään ja lapsista. Telakan tilanne vaikuttaa koko alueeseen ja rajusti. Vasemmistoliittoa kaivataan ja tarvitaan. Toivon, että uskallamme tarttua haasteeseen.

Vaalipäivä!

Yllä ehkä hienoin ikinä näkemäni flashmob-tempaus. Lopussa paljastuu, että tämä tempaus on tehty Haaviston hyväksi. Samainen flashmob esitettiin eilen Putous-sarjan mainoskatkolla katselijoille.

Laitan tämän nyt tännekin näkyville, sillä minulta on kysytty, ketä äänestän kakkoskierroksella. No, valintani oli Haavisto, joka kaikessa porvarilliudessaan on humaanimpi ja inhimillisempi vaihtoehto kuin Sauli Niinistö. Vihreät ovat myös poliittisesti lähempänä minua kuin kokoomus, vaikka Turun kunnallispolitiikassa joudun useimmiten kiristelemään hampaitani, kun kuuntelen Vihreiden johtohahmojen linjauksia (erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan suhteen).

Seuraavaksi odotan naapureita luoksemme vaalikahville. Vaalipäivän tarjoiluun kuuluvat punajuurisosekeitto, pannukakku mansikkahillolla sekä laskiaispullat.

Illalla jäännätään!

Presidentinvaalit – kakkosta silmään!

Kylläpä muuttui mielenkiintoisiksi nämä presidentinvaalit ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen. Kakkoskierrokselle pääsivät Sauli Niinistö (kok) ja Pekka Haavist (vihr).

Heti alkuun on todettava, että olen äärettömän kiitollinen, että Paavo Arhinmäki (vas) lähti kisaan mukaan. Ensimmäisellä kierroksella sain äänestää ehdokasta, joka vastasi ajatusmaailmaa erityisen hyvin. Paavo nosti tärkeitä vasemmistolaisia näkökulmia julkiseen keskusteluun ja aivan viime metreillä nostot talouskriisistä ja sen ratkaisuista on juuri sitä, mitä Vasemmistolta on odotettu. Tällä linjalla Vasemmiston on myös hyvä jatkaa.

Kakkoskierros onkin minulle kimurantimpi kysymys. Alunperin olin ajatellut, että käyn jättämässä vaalilipukkeeseen taidepläjäyksen. Ehdin sen jo suunnitella valmiiksikin. Vaali-iltana seuratessani ehdokkaiden menestystä sekä ilmiöitä niiden taustalla, muutin mieleni.

Lähestyn selvästikin asiaa hieman eri näkökulmasta, kuin monet muut vasemmistolaiset toverit. Valittavana on kaksi porvaria: toinen on pata musta ja toinen vain muuten porvarillinen. En koe kummankaan erityisesti vastaavan maailmankuvaani. Jommasta kummasta kuitenkin tulee presidentti.

Kirjoitin facebook-statukseeni vaali-iltana: ”on se nyt todettava, että kyllä mä taidan joutua äänestämään Haavistoa toisella kierroksella. Pelkästään jo siitä syystä, että konservatiivit kuolee vitutukseen, kun Haavisto edustaa Antonion kanssa Suomea ♥”

Haluan ottaa kantaa ja äänestyskäyttäytymiselläni varmistaa, ettei seuraava presidenttimme ainakaan ole Sauli Niinistö. Vain Pekka Haavisto voi kaataa Niinistön, alhainen äänestysprosentti tai taidepläjäykset eivät sitä tee.

Eduskuntavaalien jälkeen olin pitkään poissa tolaltani perussuomalaisten jytkyn takia. Tai pikemminkin minua kauhistutti suomalaisten konservatiivinen ja ahdasmielinen asenne, jota vaalitulos heijasti. Nyt käydyn presidenttikisan myötä heijastuu eduskuntavaalien jälkeinen vastailmiö: me suomalaiset haluamme olla suvaitsevaista ja edistyksellistä kansaa. Paavo Haaviston poliittisilla linjauksilla eikä myöskään vihreiden poliittisilla linjauksilla ole niinkään siis merkitystä, kun Suomen kansa käy valitsemaan seuraavaa presidenttiä itselleen.

Ainoa, mikä saattaa saada minut toimimaan toisin kakkoskierroksella, on joidenkin vihreiden aktiivien ylimielinen ja hyökkäävä tapa käyttäytyä muita kohtaan. Toivon, että vihreissä ymmärretään nyt menestymisen mahdollisuus ja että he osaavat pelata korttinsa oikein.