Valtuusto, jossa Andersson voitti aina

Eilinen valtuusto oli ihan yhtä suurta lystiä kuin  vuoden ensimmäinenkin. Kuntarakennelakiluonnoksen lausuntoon liittyi sekavahko ja suurta hilpeyttä aiheuttanut äänestysrumba, yksi valtuutettu loikkasi takaisin ryhmään, josta oli viime kerralla eronnut ja yksi henkilö poistettiin yleisölehtereiltä. Vaan voin ilmoittaa ilouutisen: kohta nämä sirkushuvit näkyvät kaikelle kansalle, kun Turun valtuusto alkaa lähettämään kokouksistaan suoraa kuvaa netin kautta. Popparit valmiiksi siis, hyvät kuntalaiset!

Kyllä meillä valtuustossa ihan asiaakin ja tärkeitä asioita puitiin, joista suurimman osan vei kuntarakennelain lausunnon antaminen. Tavoitteena on vahva peruskunta, joka pystyy huolehtimaan omista palveluistaan ja joka on elinvoimainen ja dynaaminen (hieman kokoomusta siteeratakseni).

Turun näkökulmasta Turun Vasemmistoliiton valtuustoryhmä näkee selkeitä  perusteita viedä eteenpäin asiaa. On valtakunnallisesti tunnettu ilmiö, kuinka keskuskaupunki vastaa myös sitä ympäröivien kuntien palveluista mm vuokra-asuntokannasta, vähävaraisista, maahanmuuttajista, kulttuuri- ja liikuntapalveluista etc. Keskuskaupungille lankeaa suuremmat taloudelliset kustannukset kuin naapurikunnille. Yhtä tunnettua on, että naapurikunnat eivät ole halukkaita yhdistymään keskuskaupungin kanssa vaan Turun seudulla  ympäristökunnat ovat ilmoittaneet halustaan pysyä itsenäisinä.

Turun Vasemmistoliiton valtuutetut tekivät useita muutos- ja poistoesityksiä kuntarakennelakiluonnoksen lausuntopohjaan. Voitokkain oli esityksemme lähidemokratian lisäämisestä. Se menikin yksimielisesti läpi. Esitimme myös kuntien pakkoliitos-ajattelun poistamista sekä tavoitteena olevan suurista toimintayksiköistä luopumista. Näissä äänestyksissä emme menestyneet kuten emme myöskään sote-kirjauksen  poistossa. Sosiaali- ja terveyssektorilta on tulossa heti ensi viikolla linjauksia selvitysmiehiltä, miksi siis ottaisimme kantaa asiaan, josta meillä ei vielä ole tietoa.

Omissa puheenvuoroissani toin esille, kuinka Turun toiminta ja nyt annetut lausunnot ovat ristiriidassa. Turku on yksistään riittävän iso yksikkö monilta kriteereiltä arvioituna mm väestöpohjan osalta. Kuitenkin meillä on viime  kaudella ajettu alueilta alas palveluita ja keskitetty niitä suuriin keskusyksiköihin. Terveysasemaverkko hyvänä esimerkkinä. Demokratian osalta meillä olisi jo nyt monenlaisia keinoja lisätä asukkaiden kuulemista, mutta viime kauden alussa emme halunneet totettaa kuntalaisten toivomaa kansanäänestystä toriparkista, vaikka tuhannet turkulaiset olivat allekirjottaneet asiaa esittävän kuntalaisaloitteen. Usein olen törmännyt ikävään asenteeseen liittyen kuntalaisten keräämiin adresseihin: ”täällä päätämme me eivätkä kaupungin lapset/ työntekijät/ vanhukset.” Demokratiaa pitää siis lisätä myös muualla kuin paperilla oli viestini kärki.

En myöskään voinut yhtyä Petteri Orvon näkemyksiin, kuinka kuntaliitokset keventäisivät kuntien hallintoa. Emmehän itse onnistuneet siinä, kun sosiaali- ja terveystoimi yhdistettiin viime kauden alussa. Päinvastoin: miehitimme molempien virastojen johdolle paikat uuteen hallintoon. Saimme aikaan tehottoman, raskaan ja kankean järjestelmän. On myös huomioitava, että uusi peruskunta kattaa lausunnon mukaan ainakin Turun, Kaarinan ja Raision. Uusi  suurkunta valtuustoineen vie pakostakin päätöksentekoa kauemmas kuntalaisesta. Pelkästään Turun sosiaali- ja terveystoimen sektori on laaja ja koko pakettia on vaikea yksittäisen lautakunnan jäsenen vaikea hallita. En uuden suurvaltuuston jäsenenä voisi varmuudella sanoa, mikä on paras ratkaisu Raisiossa asuvan mummon hyväksi. Siksi tarvitsemme erilaisia demokratiamalleja, joilla varmistamme lähidemokratian toteutumisen.

Uudesta atk-pohjaisesta tekniikasta johtuen kokouksen äänestykset olivat aikamoista hupia. Koska Li Anderssonin (vas) esitys meni heti alkuun yksimielisenä läpi, jäi se pohjaesitykseksi ja kaikki muut esitykset meni sitä vastaan. (Vaikka todellisuudessa tämä Anderssonin esitys takoitti pohjaesitystä, johon oli täydennetty Anderssonin tekemä esitys). Äänestystilanteissa asia näyttäytyi niin, että yhdessäkin vaiheessa pohjaesityksenä oli Anderssonin esitys, jota vastaan oli toinen Anderssonin esitys. Huvittuneena vitsailimme  kokouksessa, että Andersson voittaa aina.

Toinen paljon keskustelua herättänyt asia oli Suikkilan  Kartanon kaava. Lautakuntakäsittelyssä oli vielä ollut esillä asemakaavatoimiston laatima kaava, jolla oli ollut laaja tuki myös alueen nykyisten asukkaiden osalta sekä viraston osalta. Yllättäen alueen varauksen tehneelle rakennuttajalle kaava ei käynytkään vaan oli runnottu läpi toinen kaava. Tämän kaavakäsittelyn keskeinen kysymys olikin, kuka tätä kaupunkia kaavoittaa: valtuutetut vai grynderit. Vasemmistoliitto ei ole rakentamista vastaan, vaan haluamme kaavoittaa laadukkaasti, alueen houkuttelevuutta lisäten ja alueen asukkaita kuunnellen. Koska emme saaneet kaavaa palautukseen, jätimme sen pöydälle yhdessä vihreiden kanssa.

Maaliskuun kokouksessa ryhdymme toimenpiteisiin valtuutettu Ilkka Kanervan osalta, jollei hän osaa tehdä omia johtopäätöksiä sitä ennen. Mielenkiintoinen kokousrumba jatkuu.

Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä

Kas tässä keskiviikkona Turkulaisessa julkaistu kolumnini:

Kuntatalouden tasapainottaminen on ajankohtainen puheenaihe. Pelkkä vyönkiristys ei kuitenkaan riitä, sillä tavoitteeseen pääsy vaatii taitavaa johtajuutta, sosiaali- ja terveyspolitiikan kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja työkalukseen hallittuja, toimivia strategioita.

Erinomaisen esimerkin näimme tänä syksynä, kun kaupunginhallituksen niukka enemmistö esitti, että peruspalvelulautakunnan ylitystä ei kateta kokonaisuudessaan. Se olisi tarkoittanut  useiden terveysasemien sulkemista joulukuussa. Mitään kokonaisvaltaista ja pysyvää ratkaisua toimenpide ei olisi tuonut, sillä se olisi johtanut menojen kasvuun toisaalla kuten päivystyksessä ja erikoissairaanhoidossa.

Vastaavasti on hämmentävää joutua muistuttamaan, että meillä on olemassa kuntalaki, joka kieltää tietoisen alibudjetoinnin. Valtuusto on perinteisesti siunannut peruspalvelulautakunnalle erittäin niukan ja karsitun budjetin. Yleensä jo ennen kesää on annettu julkisuuteen ensimmäiset arviot, paljonko budjetti tulee ylittymään. Tätä on sitten kauhisteltu ja ihmetelty, että miten tässä näin kävi, vaikka minään todellisena yllätyksenä se ei asiaan perehtyneille varmastikaan tule.

Meillä on kaupunkina velvollisuus myös varmistaa, että tietyt palvelut annetaan kuntalaisille. Jos laiminlyömme tehtävämme, uhkaa aluehallintoviranomaiset kaupunkia uhkasakoilla. Viime vuosina Turulle on väläytelty uhkasakon mahdollisuutta liiankin usein. Tuorein esimerkki on joulukuulta.

Talouden tasapainottamisen tärkeydestä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, jotta Turku ei tulevaisuudessa ajaudu kriisikunnaksi. Keinovalikoimamme tavoitteeseen pääsystä valtuustosalin oikealla ja vasemmalla laidalla ovat vain erilaiset. Olisikin mielenkiintoista kuulla ratkaisuja niiltä poliitikoilta, jotka ovat väläytelleet palveluiden rajujen leikkausten  ja palvelutason laskun tarpeellisuutta.

On myös hyvä huomata, että nyt käytävässä keskustelussa talouden tasapainottamisesta ja palvelutasosta ei ole kyse vain taantumasta ja menojen kasvusta vaan myös puolueiden suhtautumisesta julkiseen sektoriin sekä sen rahoitusmalleihin. Oikeisto on perinteisesti pyrkinyt heikentämään julkista sektoria, kun taas vasemmisto haluaa vahvan julkisen sektorin tuottamaan laadukkaita ja tasavertaisia palveluita kuntalaisille.

Yhtä oleellista on suhtautuminen rahoitusmalleihin. Tuoreiden tietojen mukaan yritysten verojärjestelyt eli verotuksen kierrättäminen halvemman verotuksen maiden kautta ovat pienentämässä viidenneksellä  yritysten ja yhteisöjen maksamaa yhteisöveron tuottoa. Kyse ei ole mistään pienestä summasta vaan noin miljardista eurosta, millä voitaisiin rahoittaa kuntalaisille tärkeitä palveluita. On tietenkin loogista, että ne tahot, jotka karsastavat vahvaa julkista sektoria eivät halua myöskään löytää rahoituskeinoja sen ylläpitämiseksi.

Kaikkea ei pidä ottaa vastaan sellaisena kuin se annetaan. Aina on olemassa vaihtoehtoja.

Valtuustoaloite: Turusta veroparatiisivapaa kunta

Valtuustoaloite:
Turusta veroparatiisivapaa kunta
– Turun kaupungin selvitettävä, kuinka sen käyttämien palveluntuottajien verojärjestelyt vaikuttavat paikallistalouteen.

Viime aikoina on saanut uutisista lukea, kuinka suuret monikansalliset yritykset ovat valtaamassa alaa sosiaali- ja terveyspalveluiden sektorilta.  Kyseisten palveluntuottajien toimintaa rahoitetaan julkisin verorahoin, mutta samaan aikaan ko. palveluntuottajat sopivin verojärjestelyin pystyvät minimoimaan verojen maksamisen Suomeen. Tällä on merkittävä vaikutus veropohjaan ja kuntien tuloihin.

Taloudellisesti tiukkana aikana ja talouskriisin painaessa päälle on kuntatoimijoiden kiinnitettävä huomiota tähän taloudellisesti merkittävään asiaan. Ylen verkkouutisten mukaan (21.11.2011) verotulojen kannalta haitallisia talousjärjestelyjä ovat harjoittaneet ainakin Mehiläinen, Terveystalo sekä Attendo MedOne.

Verojärjestelyihin pitää ensisijaisesti puuttua eduskuntatasolla, mutta on vakavasti pohdittava keinoja puuttua asiaan myös paikallistasolla. Paikallisesti on selvitettävä, miten verorahojen karkaaminen veroparatiiseihin voidaan ehkäistä palveluja kilpailutettaessa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että

* Turun kaupungin on selvitettävä, kuinka paljon se ostaa palveluita yrityksiltä, jotka sopivin järjestelyin välttyvät maksamasta veroja Suomeen sekä arvioitava, minkä suuruinen kyseinen rahavirta on.
* Turun kaupungin on etsittävä keinoja, miten jatkossa voitaisiin hankkia palveluita vain yrityksiltä, jotka kantavat veronsa asiaankuuluvalla tavalla Suomeen ja jotka tukevat toiminnallaan paikallistaloutta.
* Turun on pyrittävä veroparatiisivapaaksi kaupungiksi.

Turussa 3.9.2012
Mirka Muukkonen (vas)

Kuntatalous vuotaa kuin seula

Turkulaisessa ke 29.8.2012 julkaistu kolumni
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettäessä kuulee usein kysymyksen mistä rahat. Talouskriisin painaessa päälle meidän olisi oleellisempaa kysyä, mihin ja miksi me yhteiset rahamme käytämme. Sillä pahimmillaan kuntataloutemme vuotaa kuin seula.
Turussa on kuluneella kaudella ulkoistettu palveluita kiihtyvällä vauhdilla kautta linjan aina vanhustenhoidosta päihdehuoltoon ja terveyspalveluihin. Yksittäisen kuntalaisen kannalta oleellista on tietenkin se, että palvelu pelaa ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Turkulaisten veronmaksajien ja kaupungin talouden kannalta oleellinen kysymys on, mikä on kokonaistaloudellisesti järkevin tapa tuottaa palvelut.
Olen joskus kysynyt lautakunnassa virkamiehiltä, miten on mahdollista, että yksityisen sektorin väitetään tuottavaan laadukkaampia palveluita halvemmalla hinnalla kuin kunnan oma tuotanto pystyen silti tekemään merkittävää voittoa omistajilleen. En ole perusteltua  vastausta kysymykseeni vielä tähän päivään mennessä saanut.
Valinnan vapauden nimissä kilpailutetut palvelut päätyvät yhä useammin monikansallisten yritysten tuotettaviksi. Sen lisäksi, että kyseiset yritykset pystyvät käärimään kuntien rahoittamilla toiminnoilla jopa kymmenien miljoonien voitot, välttelevät ne sopivin verojärjestelyin  verojenmaksua Suomeen. Eräs esimerkki Suomen merkittävimmistä yksityisistä palveluntuottajista on monikansallinen konserniyhtiö Mehiläinen, joka vuonna 2010 maksoi Suomeen vaivaisen yhden prosentin veroja miljoonatuloistaan.
Kritiikin edessä Mehiläinen on luvannut muuttaa käytäntöjään, mutta se ei riitä.

Kuntapäättäjien on jatkossa huolehdittava siitä, että verorahamme eivät valu paratiisisaarille vaan että ne palaavat verotuloina kotimaisten yritysten kautta tukemaan paikallista taloutta, yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Sillä niin kauan kuin tällaisten verojärjestelyjen ja verokikkailujen sallitaan ulkoistamisten myötä jatkua, on turha tulla selittämään, että rahat ei riitä vanhusten tai lasten hoitoon.

Kunnalle parasta ja selkeintä olisi tuottaa keskeiset peruspalvelunsa itse. Näin palvelut pysyvät kunnan demokraattisessa hallinnassa, suorassa valvonnassa tietäen tarkalleen, mihin rahamme käytetään. Myös kuntalaisten osalta kunnan omat palvelut ovat tasa-arvoisin vaihtoehto.
Kuntalaisten kannattaakin tiukata vaalikentillä ehdokkailtaan ja puolueilta, mitä nämä ovat valmiita tekemään, jottei meidän yhteisiä rahoja jatkossa pumpata kansainvälisten yritysten kautta veroparatiisisaarille ja omistajien taskuihin. Paikallisen talouden vuotaminen kuin seula on saatava loppumaan.