Valtuusto, jossa Andersson voitti aina

Eilinen valtuusto oli ihan yhtä suurta lystiä kuin  vuoden ensimmäinenkin. Kuntarakennelakiluonnoksen lausuntoon liittyi sekavahko ja suurta hilpeyttä aiheuttanut äänestysrumba, yksi valtuutettu loikkasi takaisin ryhmään, josta oli viime kerralla eronnut ja yksi henkilö poistettiin yleisölehtereiltä. Vaan voin ilmoittaa ilouutisen: kohta nämä sirkushuvit näkyvät kaikelle kansalle, kun Turun valtuusto alkaa lähettämään kokouksistaan suoraa kuvaa netin kautta. Popparit valmiiksi siis, hyvät kuntalaiset!

Kyllä meillä valtuustossa ihan asiaakin ja tärkeitä asioita puitiin, joista suurimman osan vei kuntarakennelain lausunnon antaminen. Tavoitteena on vahva peruskunta, joka pystyy huolehtimaan omista palveluistaan ja joka on elinvoimainen ja dynaaminen (hieman kokoomusta siteeratakseni).

Turun näkökulmasta Turun Vasemmistoliiton valtuustoryhmä näkee selkeitä  perusteita viedä eteenpäin asiaa. On valtakunnallisesti tunnettu ilmiö, kuinka keskuskaupunki vastaa myös sitä ympäröivien kuntien palveluista mm vuokra-asuntokannasta, vähävaraisista, maahanmuuttajista, kulttuuri- ja liikuntapalveluista etc. Keskuskaupungille lankeaa suuremmat taloudelliset kustannukset kuin naapurikunnille. Yhtä tunnettua on, että naapurikunnat eivät ole halukkaita yhdistymään keskuskaupungin kanssa vaan Turun seudulla  ympäristökunnat ovat ilmoittaneet halustaan pysyä itsenäisinä.

Turun Vasemmistoliiton valtuutetut tekivät useita muutos- ja poistoesityksiä kuntarakennelakiluonnoksen lausuntopohjaan. Voitokkain oli esityksemme lähidemokratian lisäämisestä. Se menikin yksimielisesti läpi. Esitimme myös kuntien pakkoliitos-ajattelun poistamista sekä tavoitteena olevan suurista toimintayksiköistä luopumista. Näissä äänestyksissä emme menestyneet kuten emme myöskään sote-kirjauksen  poistossa. Sosiaali- ja terveyssektorilta on tulossa heti ensi viikolla linjauksia selvitysmiehiltä, miksi siis ottaisimme kantaa asiaan, josta meillä ei vielä ole tietoa.

Omissa puheenvuoroissani toin esille, kuinka Turun toiminta ja nyt annetut lausunnot ovat ristiriidassa. Turku on yksistään riittävän iso yksikkö monilta kriteereiltä arvioituna mm väestöpohjan osalta. Kuitenkin meillä on viime  kaudella ajettu alueilta alas palveluita ja keskitetty niitä suuriin keskusyksiköihin. Terveysasemaverkko hyvänä esimerkkinä. Demokratian osalta meillä olisi jo nyt monenlaisia keinoja lisätä asukkaiden kuulemista, mutta viime kauden alussa emme halunneet totettaa kuntalaisten toivomaa kansanäänestystä toriparkista, vaikka tuhannet turkulaiset olivat allekirjottaneet asiaa esittävän kuntalaisaloitteen. Usein olen törmännyt ikävään asenteeseen liittyen kuntalaisten keräämiin adresseihin: ”täällä päätämme me eivätkä kaupungin lapset/ työntekijät/ vanhukset.” Demokratiaa pitää siis lisätä myös muualla kuin paperilla oli viestini kärki.

En myöskään voinut yhtyä Petteri Orvon näkemyksiin, kuinka kuntaliitokset keventäisivät kuntien hallintoa. Emmehän itse onnistuneet siinä, kun sosiaali- ja terveystoimi yhdistettiin viime kauden alussa. Päinvastoin: miehitimme molempien virastojen johdolle paikat uuteen hallintoon. Saimme aikaan tehottoman, raskaan ja kankean järjestelmän. On myös huomioitava, että uusi peruskunta kattaa lausunnon mukaan ainakin Turun, Kaarinan ja Raision. Uusi  suurkunta valtuustoineen vie pakostakin päätöksentekoa kauemmas kuntalaisesta. Pelkästään Turun sosiaali- ja terveystoimen sektori on laaja ja koko pakettia on vaikea yksittäisen lautakunnan jäsenen vaikea hallita. En uuden suurvaltuuston jäsenenä voisi varmuudella sanoa, mikä on paras ratkaisu Raisiossa asuvan mummon hyväksi. Siksi tarvitsemme erilaisia demokratiamalleja, joilla varmistamme lähidemokratian toteutumisen.

Uudesta atk-pohjaisesta tekniikasta johtuen kokouksen äänestykset olivat aikamoista hupia. Koska Li Anderssonin (vas) esitys meni heti alkuun yksimielisenä läpi, jäi se pohjaesitykseksi ja kaikki muut esitykset meni sitä vastaan. (Vaikka todellisuudessa tämä Anderssonin esitys takoitti pohjaesitystä, johon oli täydennetty Anderssonin tekemä esitys). Äänestystilanteissa asia näyttäytyi niin, että yhdessäkin vaiheessa pohjaesityksenä oli Anderssonin esitys, jota vastaan oli toinen Anderssonin esitys. Huvittuneena vitsailimme  kokouksessa, että Andersson voittaa aina.

Toinen paljon keskustelua herättänyt asia oli Suikkilan  Kartanon kaava. Lautakuntakäsittelyssä oli vielä ollut esillä asemakaavatoimiston laatima kaava, jolla oli ollut laaja tuki myös alueen nykyisten asukkaiden osalta sekä viraston osalta. Yllättäen alueen varauksen tehneelle rakennuttajalle kaava ei käynytkään vaan oli runnottu läpi toinen kaava. Tämän kaavakäsittelyn keskeinen kysymys olikin, kuka tätä kaupunkia kaavoittaa: valtuutetut vai grynderit. Vasemmistoliitto ei ole rakentamista vastaan, vaan haluamme kaavoittaa laadukkaasti, alueen houkuttelevuutta lisäten ja alueen asukkaita kuunnellen. Koska emme saaneet kaavaa palautukseen, jätimme sen pöydälle yhdessä vihreiden kanssa.

Maaliskuun kokouksessa ryhdymme toimenpiteisiin valtuutettu Ilkka Kanervan osalta, jollei hän osaa tehdä omia johtopäätöksiä sitä ennen. Mielenkiintoinen kokousrumba jatkuu.

Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä

Kas tässä keskiviikkona Turkulaisessa julkaistu kolumnini:

Kuntatalouden tasapainottaminen on ajankohtainen puheenaihe. Pelkkä vyönkiristys ei kuitenkaan riitä, sillä tavoitteeseen pääsy vaatii taitavaa johtajuutta, sosiaali- ja terveyspolitiikan kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja työkalukseen hallittuja, toimivia strategioita.

Erinomaisen esimerkin näimme tänä syksynä, kun kaupunginhallituksen niukka enemmistö esitti, että peruspalvelulautakunnan ylitystä ei kateta kokonaisuudessaan. Se olisi tarkoittanut  useiden terveysasemien sulkemista joulukuussa. Mitään kokonaisvaltaista ja pysyvää ratkaisua toimenpide ei olisi tuonut, sillä se olisi johtanut menojen kasvuun toisaalla kuten päivystyksessä ja erikoissairaanhoidossa.

Vastaavasti on hämmentävää joutua muistuttamaan, että meillä on olemassa kuntalaki, joka kieltää tietoisen alibudjetoinnin. Valtuusto on perinteisesti siunannut peruspalvelulautakunnalle erittäin niukan ja karsitun budjetin. Yleensä jo ennen kesää on annettu julkisuuteen ensimmäiset arviot, paljonko budjetti tulee ylittymään. Tätä on sitten kauhisteltu ja ihmetelty, että miten tässä näin kävi, vaikka minään todellisena yllätyksenä se ei asiaan perehtyneille varmastikaan tule.

Meillä on kaupunkina velvollisuus myös varmistaa, että tietyt palvelut annetaan kuntalaisille. Jos laiminlyömme tehtävämme, uhkaa aluehallintoviranomaiset kaupunkia uhkasakoilla. Viime vuosina Turulle on väläytelty uhkasakon mahdollisuutta liiankin usein. Tuorein esimerkki on joulukuulta.

Talouden tasapainottamisen tärkeydestä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, jotta Turku ei tulevaisuudessa ajaudu kriisikunnaksi. Keinovalikoimamme tavoitteeseen pääsystä valtuustosalin oikealla ja vasemmalla laidalla ovat vain erilaiset. Olisikin mielenkiintoista kuulla ratkaisuja niiltä poliitikoilta, jotka ovat väläytelleet palveluiden rajujen leikkausten  ja palvelutason laskun tarpeellisuutta.

On myös hyvä huomata, että nyt käytävässä keskustelussa talouden tasapainottamisesta ja palvelutasosta ei ole kyse vain taantumasta ja menojen kasvusta vaan myös puolueiden suhtautumisesta julkiseen sektoriin sekä sen rahoitusmalleihin. Oikeisto on perinteisesti pyrkinyt heikentämään julkista sektoria, kun taas vasemmisto haluaa vahvan julkisen sektorin tuottamaan laadukkaita ja tasavertaisia palveluita kuntalaisille.

Yhtä oleellista on suhtautuminen rahoitusmalleihin. Tuoreiden tietojen mukaan yritysten verojärjestelyt eli verotuksen kierrättäminen halvemman verotuksen maiden kautta ovat pienentämässä viidenneksellä  yritysten ja yhteisöjen maksamaa yhteisöveron tuottoa. Kyse ei ole mistään pienestä summasta vaan noin miljardista eurosta, millä voitaisiin rahoittaa kuntalaisille tärkeitä palveluita. On tietenkin loogista, että ne tahot, jotka karsastavat vahvaa julkista sektoria eivät halua myöskään löytää rahoituskeinoja sen ylläpitämiseksi.

Kaikkea ei pidä ottaa vastaan sellaisena kuin se annetaan. Aina on olemassa vaihtoehtoja.

Valtuuston talousarviokokous vuodelle 2013

Tänään kaupunginvaltuusto vahvisti talousarvion vuodelle 2013. Näkymät eivät ole kovinkaan ruusuiset. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä osallistui budjettineuvotteluihin ja päätti olla sovussa mukana. Poikkeuksen teki Johannes Yrttiaho ja Pasi Heikkilä, jotka äänestyttivät valtuustoa liittyen varhaiskasvatuksen palveluseteleihin sekä Pansion koulun investointeihin. Ja jäivät yksin esityksineen.

Pidin puheenvuoron liittyen talousarvioon ja sen antamiin näkymiin. Puheenvuoroni keskeinen sisältö oli, että peruspalvelulautakunta on jälleen kerran alibudjetoitu. Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi johtaminen talouden kautta ei saa palvelu- ja talousmenoja hallintaan vaan meidän olisi pitänyt käydä laajempaa keskustelua keinoista ja strategioista, millä saada toivottu lopputulos.

Kun valtuustossa kuultiin puheenvuoroja, että palvelutasosta on tingittävä, niin mitä se käytännössä tarkoittaa. On ymmärrettävä, että jos emme täytä lakisääteisiä palveluita, uhkaa AVI meitä pahimmillaan uhkasakoilla. Näin on käynyt useamman kerran tällä kaudella. Tällaisessa tilanteessa kaupunki joutuu usein etsimään pakon edessä nopeita ratkaisuja ja ne tulevat tunnetusti todella kalliiksi. Hallittua palveluiden ja taloudenhoitoa se ei ainakaan ole.

Kuten Virpa Puisto omassa puheenvuorossaan muistutti 90-luvun leikkauksista, on meidänkin syytä muistaa, että asioiden hoitamatta jättäminen tänään tulee kovana laskuna myöhemmin eteen. Se ei ole kestävää tai pitkäjänteistä järkevää taloudenhoitoa.

Nyt nähtävässä talousarviokäsittelyssä ei ole nähtävissä  mitään uutta keinoa pyrkiä saamaan talous tasapainoon. Perinteiseen tapaan on vain pyrkimys karsia menoja alibudjetoinnin avulla hallitun johtamisen sijaan. Sen vuoksi tuntumani on, että perlan budjettiin tullaan palaamaan ensi vuonna lisätalousarvion myötä.

Lopuksi nostin esiin Turun harjoittaman yrityspolitiikan, onhan sillä suuri merkitys myös tulokertymään. Naapurikaupunki Kaarina pärjää toistuvasti yrittäjäystävällisenä kaupunkina. Mikä siinä on, että Turku ei yllä samaan. Kaupunkimme tarvitsee todellakin uutta otetta ja asennetta erityisesti pienyrityspolitiikkaan.

Budjettikäsittelyn yhteydessä äänestimme myös Johannes Yrttiahon tekemistä esityksistä. Itse äänestin ryhmäni kannan mukana neuvottelujen pohjalta käydyn budjettisovun puolesta. Kun tulin mukaan kuntapolitiikkaan, minua kiinnosti missä ja kenellä valta on. Minua kiinnostaa myös se, miten, missä ja kuka päätöksiä tässä kaupungissa tekee ja miten päätöksentekoon voidaan vaikuttaa. Olen Johanneksen kanssa ihan samaa mieltä hänen esittämistään asioista. En vain ole enää yhtään vakuuttunut siitä, että hänen tapansa äänestyttää kyseiset asiat ja jäädä yksin niiden kanssa oli paras mahdollinen keino edistää niitä. Tämä onkin aihe, mistä minun pitää varmaan kirjoittaa ihan oma kirjoitus lähiaikoina: päätöksenteosta Turussa.

Valtuusto päätti myös torinkulman kaavasta. Vihreiden Mikaela Sundqvist piti erittäin hyvän ja perustellun puheenvuoron asiasta ja esitti asian palauttamista uuteen valmisteluun, mitä minä kannatin. Asia ei palautunut emmekä saaneet sitä hylättyäkään. Lopuksi nousimme seisomaan ja jätimme eriävän mielipiteen asiasta.

Valtuusto torjui leikkaukset ja antoi lausunnot toriparkkikaavasta

Valtuuston tärkein ja keskeisin asia eilen oli mielestäni peruspalvelulautakunnan yli 20 miljoonan euron ylitysuhka. Kuten lehdistä olemme saaneet lukea, uhkana on ollut rajut säästötoimenpiteet, jotka olisi sulkeneet terveysasemia joulukuussa.

Onneksi kaikki kääntyi lopulta ihan hyvin. Valtuustossa pohjaesityksenä oli kaupunginhallituksen enemmistön (mm vihreät+kokoomus) tekemä esitys, että perlan ylitysuhasta katettaisiin vain 14 miljoona euroa. Tämä esitys piti sisällään myös sairaanhoitopiirin menot. Juuri tämä esitys olisi toteutuessaan johtanut palvelujen leikkauksiin.

Onneksi ryhmät pääsivät sopuun ja niin eilen hyväksyttiin yksimielisesti päätösesitys, että nyt katetaan 17 miljoonaa euroa perlan ylitysuhasta. Tämän lisäksi sairaanhoitopiirin noin 4 miljoonan euron osuuteen palataan myöhemmin. Ryhmien sopima kokonaispaketti oli siis kokonaisuudessaan 21 miljoonan euron paketti, joka oli merkittävä parannus kh:n alkuperäiseen  esitykseen. Tällä paketilla myös torjuttiin uhkana olleet leikkaukset. Kuten puheenvuorossani nostin esiin, talouden seurantajärjestelmät ovat perlassa tehottomat eikä loppuvuoden tarkkaa ennustetta osaa vielä kukaan sanoa. Siksi emme Vasemmistoliiton osalta lähteneet asiaa riitauttamaan ja äänestyttämään.

Peruspalvelulautakunnan budjettiin liittyvän puheenvuoroni voi lukea täältä. Puheenvuoroni lisäksi jouduin puuttumaan kaupunginjohtaja Aleksi Randellin sanomisiin. Kaupunginjohtaja nimittäin yllättäen hyökkäsi subjektiivisen päivähoidon kimppuun alkupuheenvuorossaan. Muistutin hänelle, että päivähoito-oikeudesta päätetään eduskunnassa ja meidän tehtävä valtuutettuina ja Randellin tehtävä kaupunginjohtajana on varmistaa, että Turussa noudatetaan lakia. Vaikka vaikeaa se tuntuu olevan, kun seuraa vaikka kaavoituspolitiikkaa, kuittasin hänelle.

Toinen suurta polemiikkia aiheuttanut aihe oli lausuntojen antaminen hallinto-oikeudelle toriparkkikaavasta tehtyihin valituksiin.  Kaupunginhallituksen enemmistö oli tuonut valtuustolle pohjan, jossa todettiin valitukset aiheellisiksi. Tästä toriparkin puolustajat tietenkin hermostuivat ja käytiin kiivas keskustelu valtuustossa.

Toriparkin vastustajat linjasivat Turun kaupungin rahojen ja resurssien menevän turhaan tällaisiin laittomien kaavojen käsittelyihin eri oikeusasteissa. Kokoomuksessa taas tunteet kävivät niin kuumina, että uhkailivat jo valtuuston epäluottamuslausetta kaupunginhallitukselle. Käytännössä tämä tarkoittaisi rajuimmillaan kaupunginhallituksen hajoittamista.

Vasemmistoliitto oli sorvannut parannellut käsiteltäviin kohtiin muutosesitykset, joissa toriparkkikaavasta tehdyt valitukset todettiin aiheellisiksi. Lopulta äänestysrumban jälkeen toriparkkia ajava valtuuston niukka enemmistö sai mieleisensä lausunnot asiakohtiin ja me toriparkkia vastustavat valtuutetut jätimme eriävät mielipiteet asiaan. Loppu jää oikeuslaitoksen haltuun.

Valtuustopuheeni liittyen peruspalveluihin

Julkaisen tässä erikseen eilen pitämäni valtuustopuheeni liittyen peruspalvelulautakunnan ylitysuhkaan ja sen kattamiseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kun laadimme lautakunnassa vuoden 2012 talousarviota, oli meillä lautakunnassa tiedossa riskejä, joilla olisi taloudellisia vaikutuksia. Nyt ne riskit ovat käyneet toteen ja olemme todella tiukan paikan edessä. Ylitysuhka on yli 20 miljoonaa euroa. Ei mikään pieni raha siis. Jokainen vastuullinen päättäjä on asiasta huolissaan.

Lautakuntatyöskentelyn osalta haluan nostaa esille pari asiaa, mitkä haittaavat tehokasta työskentelyä. Toinen on budjetin seurantaan liittyvät järjestelmät.

Hyvin usein olemme törmänneet siihen, että kun olisi aika seurata talousarvion toteutumista, ei meillä ole ajantasaista tietoa käytettävissämme. Ohjelmamme ja koneistomme ei vain jostain syystä taivu tähän.

Toinen on henkilöstöseurantajärjestelmä, josta ei oikein kukaan tunnu olevan perillä -ei virkamiehet eikä poliittiset päättäjät.

Nämä kaksi yhdessä ovat niin isoja ja merkittäviä asioita paitsi toiminnan, niin myös talouden kannalta, että ne tulisi saattaa mitä pikimmin ajantasalle. Tuskin  yksityissektorilla tällaista menoa pitkään katsottaisi.

Näiden lisäksi meidän on tartuttava rohkeasti johtajuuden haasteisiin. Se, mitä olen työelämässä oppinut, on arvostamaan taitavaa, selkeää, johdonmukaista johtajaa ja työnantajaa. Nyt on ikävä kyllä  havaittavissa sekä viraston sisällä että poliittisessa päätöksentekokoneistossa puutteita.

Sosiaali- ja terveystoimen johtamisjärjestelmä on hyvin hierarkinen, jossa on tarkka nokkimisjärjestely ja ylhäältä alaspäin harjoitettu käskypolitiikka. En pidä nykyistä käytäntöä kovinkaan hedelmällisenä ja se mielestäni heijastuu vahvasti esiin, kun perehtyy työhyvinvointiraportteihin. Se on myös usein viesti, minkä saa terveisinä kentältä työntekijöiltä.

Toinen on poliittinen johtaminen. Minuakin huolestuttaa, että taloudellinen tilanne on tiukka ja perlan ylitysuhka on suuri. En pidä järkevänä tapaa, jolla kaupunginhallituksen enemmistö vain yhtäkkiä päätti, että ylitysuhkaa ei kateta ilman, että olisi mitenkään avattu mitkä vaikutukset päätöksellä on toimintaan.

Nyt peruspalvelulautakunta on yhdessä viraston kanssa selvittänyt asiaa ja äkkijarrutuksella olisi mittavat vaikutukset. Kuten olemme lehdistä saaneet lukea: useita terveysasemia suljettaisiin. Säästö olisi olut suhteellisen pieni. Lisäksi pahimmillaan nämä näennäiset säästöt saattaisivat nostaa merkittävästi kuluja toisaalla: päivystyksessä ja erikoissairaanhoidossa.

Poliittisen johtamisen tulisi olla hallittua, harkittua ja pitkäjänteistä äkkijarrutusten sijaan. Peruspalveluista puhuttaessa pitäisi talouden lisäksi olla ymmärrystä sosiaalipolitiikan lainalaisuuksista sekä kunnille annetuista velvoitteista. Luotettavan johtajuuden kuvaa kh:n enemmistön toiminta ei mielestäni itsestään antanut. Päinvastoin, koen moisen toiminnan erittäin vahingolliseksi kaupungin toiminnalle ja toiminnoille.  

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Olen sitä mieltä, että perlan budjetin sisällä pystytään tekemään uudenlaisia, moderneja ratkaisuja ja rakenneuudistuksia, jotka tulevat kantamaan hedelmää tulevaisuudessa. Ja vaikka budjetti on nyt rajusti ylittymässä, emme siltikään ole seisseet hanskat naulassa vaan tarttuneet härkää sarvista. Nostan esiin muutamia toimenpiteitä, joihin olen erittäin tyytyväinen. Nämä liittyvät mylitysuhkaan ja sen syihin.

Hammashuollon tilanteeseen AVIkin puuttui väläytellen jopa uhkasakkoja. Vihdoin saimme palkattua kaupungille hammaslääkäri-hoitaja pareja. Tämä siitäkin huolimatta, että meille pitkään vakuuteltiin, ettei henkilökuntaa ole saataville.
Nyt virat on täytetty, hammashuollon jonoja voidaan lyhentää lain edellyttämällä tavalla ja kaikenlisäksi kaupungin oma palvelu on vieläpä halvempaa kuin ostopalvelut.
Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut AVIn asettamat uhkasakot.

Sairaanhoitopiirin sakkomaksuihin olemme vastanneet perustamalla jatkokuntoutusyksikön Kaskenlinnan sairaalaan. Näin pystymme nopeasti ja tehokkaasti siirtämään ikäihmiset kuntoutukseen ja sieltä edelleen oikeaan paikkaan saamaan hoitoa ja hoivaa.  Vaihtoehtona olisi ollut sakkomaksujen maksaminen sairaanhoitopiirille.

Onhan meille vuoden aikana esitetty viraston osalta joukko toimenpiteitä, joista härskeimpiin kuului mielestäni vähävaraisten terveyskeskusmaksuvapautusten poistaminen vaikka strateginen tavoitteemme on vähentää terveyseroja. Onneksi lautakunnan enemmistö oli vastuuntuntoinen ja torjui tämän vähävaraisiin kohdistuneen heikennyksen.

Olen erittäin tyytyväinen, että puutuimme lautakunnassa OPTS:ään kirjattuun tavoitteeseen vähentää työikäisten terveyskeskuskäyntejä. Kustannukset olisi todennäköisesti näkyneet äkkiä muualla kuten erikoissairaanhoidossa tai päivystyksen kasvavana käyttönä. Tavoitteen toteuttaminen olisi ollut myös strategioidemme vastainen.  

Lastensuojelun osalta julkisuudessa on vellonut kolmen lastenkodin sulkemisuhka mutta lastensuojelunkentälläkin olemme tehneet monia uudistuksia, jotta raskaasta laitoshoidosta saataisiin painopiste ennaltaehkäisyyn.

On ymmärrettävä, että olemme tulleet tähän tilanteeseen vuosien saatossa, aina 90-luvun leikkauksista lähtien, joten laiva ei nopeasti käänny. Nyt on otettu ensimmäiset haparoivat askeleet oikeaan suuntaan.
Lastensuojelun ennaltaehkäisyyn on saatu lisää väkeä kuten kaksi sosiaalityöntekijän virkaa Pernon sosiaalitoimistoon sekä perhetukeen 5 perheohjaajan tointa ja lisää on tulossa vuoden alussa.

Erityisen tyytyväinen olin, kun käsittelimme ensi vuoden budjettia, jolloin tietenkin  jaetaan jälleen kerran niukkuutta. Lautakunta päätti kuitenkin vahvistaa tänä syksynä aloitetun kotihoidon kokeilun lapsiperheille. Nyt voimme jatkaa kokeilua ensi vuonna tekemämme päätöksen voimin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kuluneen kauden alussa yhdistyivät sosiaali- ja terveystoimi. Olemme kuluneen kauden hyvin haastavissa ja taloudellisesti niukoissa olosuhteissa yhdistäneet kahden merkittävän lautakunnan toimintoja, hioneet yhtenäisiä työskentelytapoja, tavoitteena luoda yhtenäiset ja tarkoituksenmukaiset  hoitoketjut eri sektoreille ja pyrkineet löytämään keinoja saada painopistettä ennaltaehkäisyyn.

Tämä työ on saatu käyntiin, mutta vielä paljon on edessä tulevina vuosina. Näiden hurjien talouslukujen edessä voimme kuitenkin olla varsin tyytyväisiä toimintaamme.  Jos emme olisi ryhtyneet näihin toimenpiteisiin, voisi tilanne olla jopa vielä hurjempi. Sillä vanha totuushan on: tänään tehdyt panokset ennaltaehkäisyyn on tulevaisuuden säästöä.

Lopuksi arvoisa puheenjohtaja totean, että valtuustoryhmät ovat päässeet sopuun budjetista. Se on parempi vaihtoehto kuin kaupununginhallituksen enemmistön tekemä esitys. Hieman edelleen epäilen kompromissin realistisuutta, mutta sen kanssa pystyn kuitenkin elämään. Asiaan palaamme lautakunnassa.

Kuntatalous vuotaa kuin seula

Turkulaisessa ke 29.8.2012 julkaistu kolumni
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettäessä kuulee usein kysymyksen mistä rahat. Talouskriisin painaessa päälle meidän olisi oleellisempaa kysyä, mihin ja miksi me yhteiset rahamme käytämme. Sillä pahimmillaan kuntataloutemme vuotaa kuin seula.
Turussa on kuluneella kaudella ulkoistettu palveluita kiihtyvällä vauhdilla kautta linjan aina vanhustenhoidosta päihdehuoltoon ja terveyspalveluihin. Yksittäisen kuntalaisen kannalta oleellista on tietenkin se, että palvelu pelaa ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Turkulaisten veronmaksajien ja kaupungin talouden kannalta oleellinen kysymys on, mikä on kokonaistaloudellisesti järkevin tapa tuottaa palvelut.
Olen joskus kysynyt lautakunnassa virkamiehiltä, miten on mahdollista, että yksityisen sektorin väitetään tuottavaan laadukkaampia palveluita halvemmalla hinnalla kuin kunnan oma tuotanto pystyen silti tekemään merkittävää voittoa omistajilleen. En ole perusteltua  vastausta kysymykseeni vielä tähän päivään mennessä saanut.
Valinnan vapauden nimissä kilpailutetut palvelut päätyvät yhä useammin monikansallisten yritysten tuotettaviksi. Sen lisäksi, että kyseiset yritykset pystyvät käärimään kuntien rahoittamilla toiminnoilla jopa kymmenien miljoonien voitot, välttelevät ne sopivin verojärjestelyin  verojenmaksua Suomeen. Eräs esimerkki Suomen merkittävimmistä yksityisistä palveluntuottajista on monikansallinen konserniyhtiö Mehiläinen, joka vuonna 2010 maksoi Suomeen vaivaisen yhden prosentin veroja miljoonatuloistaan.
Kritiikin edessä Mehiläinen on luvannut muuttaa käytäntöjään, mutta se ei riitä.

Kuntapäättäjien on jatkossa huolehdittava siitä, että verorahamme eivät valu paratiisisaarille vaan että ne palaavat verotuloina kotimaisten yritysten kautta tukemaan paikallista taloutta, yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Sillä niin kauan kuin tällaisten verojärjestelyjen ja verokikkailujen sallitaan ulkoistamisten myötä jatkua, on turha tulla selittämään, että rahat ei riitä vanhusten tai lasten hoitoon.

Kunnalle parasta ja selkeintä olisi tuottaa keskeiset peruspalvelunsa itse. Näin palvelut pysyvät kunnan demokraattisessa hallinnassa, suorassa valvonnassa tietäen tarkalleen, mihin rahamme käytetään. Myös kuntalaisten osalta kunnan omat palvelut ovat tasa-arvoisin vaihtoehto.
Kuntalaisten kannattaakin tiukata vaalikentillä ehdokkailtaan ja puolueilta, mitä nämä ovat valmiita tekemään, jottei meidän yhteisiä rahoja jatkossa pumpata kansainvälisten yritysten kautta veroparatiisisaarille ja omistajien taskuihin. Paikallisen talouden vuotaminen kuin seula on saatava loppumaan.