Tarkastuslautakunnan raportti varhaiskasvatuksesta

Varhaiskasvatuksen tilanne herätti mielenkiintoisen, värikkään ja paikoittain tulisenkin  keskustelun valtuustosalissa. Tällaisia keskusteluja palveluiden sisällöstä, riittävyydestä, tuotantotavoista toivoisi kuulevan useamminkin.

Me Vasemmistoliitossa kiinnitimme huomiota erityisesti pitkiin jonoihin, jotka mielestämme rikkovat lakia tilanteen vain jatkuessa. Myös alueellinen epätasa-arvo, joka koskee erityisesti itäisen Turun palvelujen heikkoutta, nostimme esiin. Näistä teimme ryhmänä ponnen asiaan.

Eräs merkittävä haaste on ammattitaitoisen henkilökunnan puute: meiltä puuttuu sekä lastentarhanopettajia että erityislastentarhaopettajia. Koska yksityiset palvelusetelein tarjoavat palveluntuottajat on rinnastettavissa kaupungin omaan toimintaan, olisi ollut kiva tietää, mikä henkilökunnan tilanne näissä päiväkodeissa on.

Omassa puheenvuorossani avasin aluksi, miksi suhtaudumme kriittisesti palvelusetelijärjestelmään. Palveluseteli ei ole kaikille vaihtoehto, vaan sen käyttöä rajoittaa ensinkin kaupunki ja toisekseen perheen talous. Edelleen meillä on lukuisia palvelutuottajia, jotka perii omavastuuosuutta muutenkin hurjien päivähoitomaksujen päälle.

Palvelusetelijärjestelmän myötä meillä on uhkana kahtiajakoinen yhteiskunta. Asia on tiedostettava, jotta niin ei tapahdu. Nyt järjestelmä ohjaa siihen, että hyvätuloiset voivat valita palvelunsa, mutta köyhät ja vähävaraiset ohjataan kunnan omiin palveluihin. Sama koskee erityislapsia, jotka tarvitsevat tukitoimenpiteitä. Näin meille pikkuhiljaa kehittyy hyvinvoivien ja hyvätuloisten päiväkodit ja huono-osaisten ja tukea tarvitsevien päiväkodit.

Valinnan vapaus pitää ulottaa kaikille kuntalaisille, eikä vain osalle ja sen tulee koskea myös kunnallisia palveluita. Palvelusetelilaissa sanotaan, että kuntalainen voi kieltäytyä ottamasta sitä vastaan, jolloin kaupungin on tarjottava muu vaihtoehto tilalle. Valinnan vapauteen vedottaessa kuntalaisilla pitää olla mahdollisuutena valita myös laadukas kunnallinen päivähoito. Nykyisillä resursseilla se ei aina ole mahdollista ja siitä olen erityisen huolissani.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä halusin tuoda keskusteluun mukaan lastensuojelun haasteet. Meillä on tällä hetkellä uhkana lähes 8 miljoonan euron ylitykset lastensuojelun ostopalveluissa. Kun olemme pitkin matkaa puhuneet lastensuojeluverkon kehittämisestä, niin olemme monesti saaneet kuulla sote-viraston johtavien virkamiesten kertovan, kuinka varhaiskasvatuksen ja koulutoimen niukkuus ja resurssien puute näkyy paineena lastensuojelussa. Olisi taloudellisesti perustellumpaa laittaa nämä ennaltaehkäisevät peruspalvelut kuntoon kuin jättää lasku maksettavaksi kalliissa lastensuojelupalveluissa.

Tarkastuslautakunta oli tehnyt hyvää työtä ja oli hienoa, että saimme kunnollista tietoa päätöksenteon pohjaksi. Siitä monet valtuutetut kiittelivätkin tarkastuslautakuntaa, ja niihin kiitoksiin haluan yhtyä.

Silti jäin kaipaamaan sivistystoimialan johtaja Timo Jalosen läsnäoloa. Olisin halunnut esittää muutamia tarkentavia kysymyksiä hänelle. Epäselväksi jäi myös raportissa olleiden hintavertailutaulukoiden vertailukelpoisuus: kuinka esimerkiksi erityispalveluiden ja hallinnon kuluja on vyörytetty kaupungin omien palveluiden hintoihin.