Peruspalvelulautakunta keskusteli toimeentulotukiasioista

Keskiviikkona pidettiin vuoden viimeinen peruspalvelulautakunnan kokous. Valtuustokauden viimeinen tämä ei vielä ollut, vaan kokoonnumme tällä porukalla vielä kerran tammikuussa. Tammikuussa järjestäytyy uusi valtuusto, joka valitsee uudet jäsenet lautakuntiin. Oma toiveeni on, että saisin jatkaa vielä yhden kauden peruspalvelulautakunnassa, vaikka muutkin lautakunnat minua kovasti kiinnostavat mm kulttuurilautakunta ja seudullinen joukkoliikennelautakunta.
Takaisin asiaan eli kokoukseen, joka oli mielestäni todella antoisa ja keskusteleva jälleen kerran.
Olimme saaneet virastolta vastauksen minun ja Alpon jättämään selvityspyyntöön liittyen kuntalaisten tiedonsaantiin etuuskäsittelyssä. Olin hieman pettynyt, kun luin selvityspyynnön vastauksen. Selvityksessä nostimme esiin, kuinka tiedonsaanti on hankalaa toimeentulotukea haettaessa. Erityisesti pienellä eläkkeellä olevilla ikäihmisillä on vaikeuksia tiedonsaannissa ja kaavakkeiden täyttämisessä.  Kaikki tiedämme, että ikäihmisillä ei ole nettiä käytössä tai sen käyttäminen on haastavaa, infopiste on auki vain pari tuntia päivässä ja puhelinneuvontaan on vaikea saada yhteyttä, kun linjat ovat koko ajan varatuina.
Koska selvistyspyynnön vastaus ei ollut tyydyttävä, esitin asian palautusta. Yllättäen tukea tuli muiltakin ryhmiltä ja päätimme yhdessä palauttaa asian. Olen suuresti ilahtunut, että lautakuntaa oikeasti kiinnostaa nämä epäkohdat ja  halua kehittää tätäkin palvelua on olemassa.
Erityisen ilahtunut olin myös keskustelusta liittyen palveluiden kilpailutuskäytäntöihin. Turussakin pitäisi enemmän käyttää osatarjouksia kilpailutuksia tehtäessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös pienillä paikallisilla yrityksillä olisi mahdollisuus osallistua kilpailuihin eikä markkinoita valtaisi pelkästään suuret kansainväliset yritykset, kuten valtakunnassa on ollut trendinä. Asian haaste on tietenkin Turun kokoiselle kaupungille suuret asiakasvirrat ja suuri palvelutarve. Kaupungille on helpompi hankkia suurelta tuottajalta isoja palvelukokonaisuuksia kuin sirpaleisesti monilta pieniltä yrityksiltä.
Kokonaisuutta arvioiden olisi kuitenkin merkittävää, että pienet paikalliset palveluntuottajat pääsisivät mukaan kilpailuun. Tämän suuntaisen puheenvuoron pidin eilen lautakunnassa ja yhdessä päätimme välittää nämä terveiset virastolle harkittavaksi, kun kilpailutuksia alkavalla kaudella tehdään.
Kokouksen henki oli siis yllättävän positiivinen siihen nähden, että käynnissä on juuri ollut tiukat neuvottelut muiden ryhmien kanssa ja Vasemmistoliitto päätti jäädä ulos ryhmien välisestä sopimuksesta. Itse valmistaudun tulevan kauden haasteisiin avoimin mielin ja hyvää yhteistyötä muiden ryhmien kanssa toivoen. Tulevat vuodet eivät tule olemaan helppoja, jaossa on niukkuutta ja joudumme varmasti äänestämään kipukohdista. Muutoin olen omalta osaltani valmis hyvään ja tiiviiseen yhteistyöhön muiden ryhmien kanssa.

Kuntatalous vuotaa kuin seula

Turkulaisessa ke 29.8.2012 julkaistu kolumni
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluita kehitettäessä kuulee usein kysymyksen mistä rahat. Talouskriisin painaessa päälle meidän olisi oleellisempaa kysyä, mihin ja miksi me yhteiset rahamme käytämme. Sillä pahimmillaan kuntataloutemme vuotaa kuin seula.
Turussa on kuluneella kaudella ulkoistettu palveluita kiihtyvällä vauhdilla kautta linjan aina vanhustenhoidosta päihdehuoltoon ja terveyspalveluihin. Yksittäisen kuntalaisen kannalta oleellista on tietenkin se, että palvelu pelaa ja apua saa, kun sitä tarvitsee. Turkulaisten veronmaksajien ja kaupungin talouden kannalta oleellinen kysymys on, mikä on kokonaistaloudellisesti järkevin tapa tuottaa palvelut.
Olen joskus kysynyt lautakunnassa virkamiehiltä, miten on mahdollista, että yksityisen sektorin väitetään tuottavaan laadukkaampia palveluita halvemmalla hinnalla kuin kunnan oma tuotanto pystyen silti tekemään merkittävää voittoa omistajilleen. En ole perusteltua  vastausta kysymykseeni vielä tähän päivään mennessä saanut.
Valinnan vapauden nimissä kilpailutetut palvelut päätyvät yhä useammin monikansallisten yritysten tuotettaviksi. Sen lisäksi, että kyseiset yritykset pystyvät käärimään kuntien rahoittamilla toiminnoilla jopa kymmenien miljoonien voitot, välttelevät ne sopivin verojärjestelyin  verojenmaksua Suomeen. Eräs esimerkki Suomen merkittävimmistä yksityisistä palveluntuottajista on monikansallinen konserniyhtiö Mehiläinen, joka vuonna 2010 maksoi Suomeen vaivaisen yhden prosentin veroja miljoonatuloistaan.
Kritiikin edessä Mehiläinen on luvannut muuttaa käytäntöjään, mutta se ei riitä.

Kuntapäättäjien on jatkossa huolehdittava siitä, että verorahamme eivät valu paratiisisaarille vaan että ne palaavat verotuloina kotimaisten yritysten kautta tukemaan paikallista taloutta, yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Sillä niin kauan kuin tällaisten verojärjestelyjen ja verokikkailujen sallitaan ulkoistamisten myötä jatkua, on turha tulla selittämään, että rahat ei riitä vanhusten tai lasten hoitoon.

Kunnalle parasta ja selkeintä olisi tuottaa keskeiset peruspalvelunsa itse. Näin palvelut pysyvät kunnan demokraattisessa hallinnassa, suorassa valvonnassa tietäen tarkalleen, mihin rahamme käytetään. Myös kuntalaisten osalta kunnan omat palvelut ovat tasa-arvoisin vaihtoehto.
Kuntalaisten kannattaakin tiukata vaalikentillä ehdokkailtaan ja puolueilta, mitä nämä ovat valmiita tekemään, jottei meidän yhteisiä rahoja jatkossa pumpata kansainvälisten yritysten kautta veroparatiisisaarille ja omistajien taskuihin. Paikallisen talouden vuotaminen kuin seula on saatava loppumaan.

Vireää Ravintolapäivää kaikille!

Tänään vietetään jälleen ravintolapäivää, mikä virkistää katukuvaamme ja ruokakulttuuria ympäri Suomea. Tällä kertaa en itse ehdi osallistumaan Ravintolapäivään, vaan suuntaan töihin myymään erikoiselintarvikkeita ja vaihtamaan reseptejä asiakkaiden kanssa.

Olen Ravintolapäivän suuri kannattaja. Viime vuonna järjestimme ystäväni Anna Särkisillan kanssa Muukkosten Puutarhakahvion keväisessä puutarhassamme. Ruoka on yhteinen harratuksemme jo vuosien takaa, sillä kirjoitimmehan jo 90-luvun lopulla Vegaanin kasviskeittokirjan yhdessä. Siksi tuntui luonnolliselta osallistua ravintolapäivään, mikä olikin todella myönteinen kokemus ja saimme paljon hyvää palautetta. Tuntui hyvälle ilahduttaa ihmisiä hyvällä ruualla ja tarjoamalla heille vehreä päivä puutarhassamme.

Ravintolapäivän jalkautuminen Suomeen on pelkästään hyvä asia, sillä se  herättää ihmisten kiinnostuksen ruokakulttuuria kohtaan, saa perehtymään siihen ja kannustaa ravintolakokeiluihin. Sillä pakkohan meidän on tunnustaa, että ruokakaulttuuri Suomessa on ollut aika surkeaa, vaimeaa ja mielikuvituksetonta. Meidän ravintolamaailmaa hallitsee suuret ravintolaketjut, joiden samanmakuisia valmisruokia on saatavissa niin itäisessä kuin läntisessä Suomessa. Tämä kehitys näkyy niin kauppakeskuksissa kuin Turun kauppatorin laidallakin. Suurella ilolla olenkin tervehtinyt Turun Aurajokivarteen nousevaa vireää ravintola- ja kahvilatarjontaa.

Ravintolapäivän myötä toivon yhä useamman ihmisen löytävän kiinnostuksen ruokakulttuuria kohtaan ja käyttävän jatkossa rohkeammin sen tarjoamia palveluita. Samalla toivon, että yhä useampi ihminen saa myönteistä kokemusta yrittämisestä. Tarvitsemme niitä rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä ensimäisten joukossa liikkeelle ja tarjoamaan persoonallisia ruokapalveluita meille. Sen lisäksi, että vilkas ravintola- ja kahvilaelämä piristäisi kaupunkikuvaamme, piristäisi se myös kaivatulla tavalla talous- ja liike-elämäämme.

Toivotan oikein vireää ja herkullista Ravintolapäivää kaikille!

PS. Liity Ravintolapäivän tykkääjäksi facebookissa.